Kuntoilua ja terveellisempää elämää

Tässä taannoin kävelin naapurikaupungissa ja puistossa oli joku saanu joko äkkilähöt tai paremmat kengät ;) vai mitä lie :)

Joka tappauksessa kesäaikana herkuttelu lissääntyny ja liikkuminen vähentyny. Huolettaa, mitähän puntari näyttää, saatikka kolesteroliarvot ja verenpaine. Nämä kun sain aisoihin paremmilla elämänarvoilla, jotka tarkoittavat tapauksessani liikuntaa ja terveellisempää, kohtuullista syömistä. Selekäki on alakanu juonittelemaan, rappeuma ei tykkääselekälihaksista, jotka eivät tue rankaa riittävästi. 

Minä jatkan siitä mihin ennen kesälomia jäin. Tänään kuntosalille ja pullat saavat jäädä pussiin. Nyt kun vetäsen kaurapuuroa mustikoilla ja lounaaksi kanasalaattia ja kyytipoijaksi palajon vettä, eiköhän se ala siitä sujumaan!!. Pullat ja herkut aijon nauttia viikonloppuisin tai juhlapäivinä, sillä sen verran oon perso, etten niitä kokonaan aijokkaan heittää ruokavaliostani pois.

Juuppaa vai mustikkatuorepuuroa

Entivanhasta juuppaa, tänä päivänä voisimme puhua tuorepuurosta. Mökillä poimin vielä mustikoita, alkavat olla lehdettömissä varsissa, mutta mökin kuppeessa ei ole pakkanen käyny, eli olivat vielä ihan hyviä. Siitä sitten mustikoita litistelemään ja joukkoon heitin vähän ruisjauhoja ja hiukan sokeria makkeuveksi. Ai että kun oli makiaa! Tästä tullee aina edesmennyt mummini mieleen. Hän tätä juuppaa meille lapsille aina tekaisi, kun oli mustikka aika. Ja on sitte terveellistä, kun ei sitä sokeria holovaa, vaan kevyellä kädellä ripsauttaa.

Vanhan ikkunan uusi elämä

Kopioin tämän vanhasta blogistani tänne, tiedoksi teille,

 jotka olette sattumoisin tähän aiemmin törmänneet. 

Olen autuaasti unohtanut edellisen blogini salasanan. 

Tyypillistä minua!! 

Joskus oon niin vihanen ittelleni että!!

Aiheutan ittelleni harmaita hiuksia, 

ylimääräisiä askeleita ja epämukavaa oloa!

 

Tämän ikkunavanhuksen pelastin kotipaikkani naapurinsedältä. 
Hän oli vaihtamassa vanhoja ikkunoita uusiin ja kysyessäni, 
mitä vanhoilla tekkee, sanoi vievänsä pellon reunalle kuoppaan, pistävänsä sinne tulet. Mikä ei siellä pala, peitetään mullalla. Hui! 
Kysyelin, mitä ikkunat maksavat? 

Hän kattoi silimät ja huuli pyöreänä että nuoko joku huolis? 
Vie vaikka heti! 
 Ei huolinut rahhaa vastineeksi, vaikka kerroin että ylleensä vanhoista ikkunoista pitää maksaa euroja.
 Emäntäki käsiään yhteen läppäs ja huudahti: "Jo on aikoja eletty, kun vanhat romutkin uuvelleen käytetään. Hullua hommaa."

Korvakorut ja rannekoru

Hopeaa ja helmiä. 

Korvakoruihin olen ihan tyytyväinen, 

mutta rannekoru on vähän tylsä ja 

eriarvoinen korviksien kanssa. 

Voi olla että puran ja laitan hopealinkeillä.

Kuvatkaan eivät onnistuneet, eli

laiskuuven ryöttiläs sai nyt voiton!

Lusikoita koruksi

 

Ruskeat kissansilmähelmet kilisevät kivasti kävellessä :)

Tekemisen puutteessa iskin silmäni ja kourani lusikkalootaan ja 

nyt on sitten tuon sarjan lusikoita kaksi vähemmän. Koukut vääntelin hopealangasta.

Kangassienihilloketta särpimenä

 

Viikonlopun sienireissulla lähti mukavasti kangassieniä. 

Pieniä olivat, eikä ylimenneitä juurikaan näkynyt, 

eli aattelin olevani vähän aikasessa. 

Siispä ryöppäsin pikkusienet hyvim ja keitin hillokkeeksi. 

Tästä saapi oivallista särvintä niin liharuuan kuppeesseen kuin myös vaikkapa räiskäleitten päälle. 

Hyvvää on juustolautasella vahvan juuston rinnalla ja vaikkapa ryyditettynä lasillisella punaviiniä.

Kangassienihilloke

n.6 dl ryöpättyjä kangassieniä

3 dl hillosokeria

4 dl vettä

1.5 dl tummaa balsamiviinietikkaa

1.5 dl valkoviinietikkaa

1 laakerinlehti

1 kanelitanko

5 maustepippuria

5 rosepippuria

12 neilikkaa

1 tl suolaa 

Mittaa kattilaan nesteet ja mausteet. 
Kiehauta liemi, lisää ryöpätyt sienet ja keittele miedolla lämmöllä parikymmentä minuuttia. 
Kuori pinnalle nouseva vaahto pois. 
Lissää hillosokeri ja keittele vielä kymmenisen minuuttia.
Hilloke purkitetaan puhtaisiin purkkeihin kuumana ja kansi laitetaan visusti kiinni, jotta purkkiin tulee tyhjiö ja 
näin hilloke säilyy pidempään.

Tules-kuntoutuksessa

Olin pari viikkoa sitten kokonaisen viikon tules-kuntoutuksessa. Oli kolmasja viimeinen jakso, jonka jaksoin kunniala reippasti ja sitte sippasin ihan täyvellisesti. Enkä ole sitte jaksanut tännekkään mitään olla laittamassa. Väsymys vaivaa yhä- oonkohan menny ylikuntoon ;)

Leikki leikkinä, mutta vuojen kuntoutus sattui minun kohalla nappiin ajotuksellaan. On sohvapottu alakanu liikkumaan ja ihan kunnolla, verrattuna aikasempaan viiteenkymmeneen vuoteen. Oon yrittäny syyväkki vähän terveellisemmin, lisänny välipaloja ja vähentänyt sitä toppakahvien määrää. Eli oon litkinyt pelekkää kahavia. Eihän se kaksista oo, mutta kait se on joskus pakko aatella omaa hyvinointiaki. Nyt vuojessa paino on puonnu neljä kiloa, vyötärö kaventunu kaheksan senttiä ja mieliala korkeampi ja kivut vähempänä. Kaikkiahan ei oo kaunneet kun selekä on rappeunu ja kulumia on siellä sun täällä. Fibromyalgiaki kehtaa aina näin koleilla ilimoilla vaivata. Reppii, niinu enenvanhaan vanhat ihmiset sanovat. 

Tuosta nykysestä väsymyksestä syytän kyllä kilpirauhastani, pitäis käyvä kokeissa, mitä siellä näkkyy. Luulen että lääkitys ei oo kohillaan.